Merkki

Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta


Etusivu


Esittely

Johtokunta



Tiedotukset

Toiminta

Kalenteri



Matkat ja Vierailut

Kuvagalleria



Kainuun_Prikaati

1.ErAutoK

MPK / Kotu



Yhteistyökumppanit

Piirilehti

Linkit

Palaute








Suomenlippu





























Autojoukkojen Keski- Pohjanmaan kilta ja Maaseutuopisto vieraili Ranskassa ja Belgiassa.

Pitkään suunnitteilla ollut Ranskan ja Belgian matka toteutui viimein, matka oli tarkoitus toteuttaa jo viimevuoden puolella, mutta osallistujien vähyyden takia sitä oli hieman siirrettävä.. Tälläkin kertaa oli epätietoisuus matkan toteutumisesta aivan viime hetkiin saakka, nyt puuttuivat luonnonvoimat asioiden kulkuun, Islannin tulivuori Eyjafjallajökullin. Nimi on niin vaikea lausua, että en sitä edes yritä, tyydyn kirjoitettuun versioon! Sen taivaalle syytämän tuhkan mukana oli matkammekin kadota ”kuin tuhka tuuleen”, kuitenkin viime hetkillä ”tulivuorenhaltija” päätti laittaa venttiilit pienemmälle ja kääntää tuulenhenki kuljettamaan loput pölyt amerikkalaisten kiusaksi, ainakin toistaiseksi? Sehän sopi meille vallan mainiosti, nöyrimmät kiitokset vaan, ”sinne vuoren uumeniin”!

27.4.10 Tiistai ja ensimmäinen matkapäivä.
Kello 5.00 kokoontui Kokkola/Pietarsaaren lentoasemalle, autokiltalaisia sekä Keski-Pohjanmaan Maaseutuopiston nuorempia matkalaisia. Tiukkojen turvatarkastusten jälkeen päästiin koneeseen ja kello 5.55 Finncomm ATR 72 potkurikoneella kohden Helsinkiä, näin oli matkamme alkanut. Noin 7.00 aikoihin sitten Helsingissä, mistä joukkoomme liittyy lisää matkalaisia Vantaalta, Vaasasta, Oulusta ja Turusta, kaikki on nyt paikalla, yhteensä 30 henkilöä. Matkan johtaja Autokillan puheenjohtaja Ari Olli ja varajohtajana Antti Roiko-Jokela toivottavat matkalaiset tervetulleeksi mukaan matkalle ja kertovat viimehetken kuulumiset. Kello 7.30 jälkeen nousemme Finnairin Airbus-koneeseen, jätämme Suomen taaksemme ja suuntaamme kohden Pariisia. Lentoaika vajaat kolme tuntia, siinä aamiaisen lomassa siirtelemme kellojen viisareita tunnin taaksepäin, jotta saadaan päivälle lisää pituutta. Siten kellon ollessa 9.30 paikallista aikaa saavumme Pariisiin De Gaullen lentokentälle. Hetkisen odottelua, kunnes saadaan laukut ulos koneesta. Bussi odottelee meitä valmiina lähtöön, pakkaamme laukut ”ruumaan” ja matka kohti Beauvaisin kaupunkia ja Massey-Fergusonin traktoritehdasta. Saamme heti ihailla ja nauttia keväästä, reippaat +20 astetta lämmintä, lehti puussa, kukat kukkivat ja ruoho viheriöi, vain vajaan kolmen tunnin päässä Suomen arktisista oloista! Ihmeellistä, mutta totta ja tuntui ihan mukavalta! Puolenpäivän aikoina olemme perillä AGCO ”Massikan” tehtailla, tästä vierailu alkaa. Tervetulo toivotusten jälkeen siirrymme lounastamaan tehtaan viihtyisään ruokalaan, ruuassa löytyy Ranskalaiseen tapaan, viiniä tietty, ollaanhan tunnetussa viinimaassa. Kunnon aterian jälkeen on energiaa varastossa, eipä muuta kuin kiertämään ja tutustumaan tehtaan toimintaan. Alue on mittava kymmeniä hehtaareja, tuotanto on laajalla alueella, kävelykierroksen pituudeksi ilmoitettiin heti kättelyssä 4-5 kilometriä, ihan urheilutason suoritusta vastaava päivälenkki, varsinkin meille seniorimatkaajille. Kuvaaminen kiellettiin tuotantotiloissa, mutta ulkona ja galleriassa poltettiin kortille kuvaa minkä ehdittiin. Aloittelimme historian siipien havinalla, seuraten vuodesta 1953 traktorien kehityskaarta aivan tähän päivään saakka. Tämän päivän traktorin valmistusta saimme seurata melkeinpä muodottomasta rautapalasta valmiiseen tuotteeseen saakka. Oppaamme tehtaalla tunsi tuotannon ja työmenetelmät tarkkaan, selittivät tuotannon juurta jaksaen, jopa joidenkin mielestä turhankin yksityiskohtaisesti? Opastus oli englanninkielinen, mutta meillä oli pätevät tulkit ihan omasta takaa, Anna-Liisa Karhula, Matti Tenkula ja Harri Sorjonen, heiltä homma hoitui luontevasti. Kellon osoittaessa likimain 16, palailemme kierrokselta tehtaan auditorioon, jossa asiaankuuluvat lopetusseremoniat muistolahjojen luovutuksineen, Kiitämme isäntiämme ja sanomme näkemiin! Nousemme bussiin ja matka Belgian Antwerpeniin alkaa, välillä puolen tunnin jaloittelu- ja kahvittelutauko, sitten jälleen liikkeelle, illan alkaessa vähitellen hämärtyessä. Antwerpen ja hotelli Centery, tarkka aika jäi hieman huomioimatta, mutta pimeä alkoi haitata? Kirjoittauduttiin sisään, pienten epäselvyyksien jälkeen kaikille löytyi nukkumapaikka. Päivä oli pitkä 21 tuntia, kellojen siirron myötä, joten lepo on vähintäänkin ansaittu. Sen pitemmittä puheitta oli levolle menon aika käsillä, joillakin riitti vielä virtaa pienelle kävelykierrokselle kaupungilla, mutta ennen puoltayötä kaikki olivat jo levolla?

28.4.10. Keskiviikko ja toinen matkapäivä.
Herätykset siinä kello kuuden tienoilla, reippaasti ylös ja pikaiset aamutoimet ja pakkaillaan varusteet laukkuun. Siitä aamupalalle ja huoneiden luovutukseen, jonka jälkeen kello 7.30 noustaan bussiin ja suuntaamme kohti Brysseliä. Aurinko paistaa, muutamia poutapilviä lipuu taivaanrannassa, lämpötila +16 astetta ja nousee nopeasti, iltapäivän tunteina aletaan saavuttaa + 24 asteen rajaa. Aikataulun mukaan olimme kello 9.00 Naton päämajan portilla, jossa oppaamme Veera Toivonen ottaa meidät tervetulotoivotusten myötä vastaan. Siirrymme portin sisäpuolelle ”lentokenttätasoisen” turvatarkastuksen jälkeen. Kamerat ja puhelimet pois, samoin kaikki muukin epäilyttävä tavara, tilanne oli tiedossamme ja osasimme varautua siihen. Portin sisäpuolella Veera Toivonen esittelee Naton aluetta ja rakennusten käyttötarkoitusta. Siitä siirrymme lehdistökeskuksen sisätiloihin pikaiselle kahvituokiolla jonka jälkeen kokoustiloihin kuunteleman, mitä meille kerrotaan Natosta ja siihen liittyvistä aiheista. EU suurlähettiläs Aapo Pölhö saapuu paikalle ja avaa tilaisuuden yllättävällä kysymyksellä, ”Mikä tällainen Autokilta on ja mikä toiminnan tarkoitus”? Saamme tilaisuuden kertoa, ketä olemme ja kuinka toimimme, oikein Naton lehdistöhuoneessa! Tämän jälkeen suurlähettiläs Pölhö aloittaa esityksensä Naton toiminnasta, tavoitteista ja tulevaisuuden haasteista sekä mikä on Suomen rooli rauhankumppanuusjäsenmaana? Suurlähettiläs Pölhön esitys oli mielenkiintoinen ja sai aikaan useita hänelle esitettyjä kysymyksiä. Mielestäni esitys avasi uusia näköaloja paljon kritiikkiäkin saaneeseen Nato keskusteluun. Uusina haasteina Naton toimintaan on tullut ilmastonmuutos ja sen tuomat arvaamattomat tekijät. Merirosvous, joka on nostamassa päätään yhä vahvemmassa merkityksessä, EU-maiden sisäiset jännitteet ja levottomuudet, kuten myös ulkopuolisten valtioiden epävakaat tilanteet. Suurvaltojen suhteissa on tapahtunut selvää lieventymistä, mutta erilaisilta näkökannoilta ei voida välttyä. Suurlähettilään esityksen jälkeen, Autokillan puheenjohtaja Ari Olli kiitti suurlähettiläs Pölhöä valaisevasta esityksestä ja että saimme kunnian vierailla Naton päämajassa, luovuttaen Killan standardin muistoksi käynnistämme. Lyhyen tupakkatauon jälkeen tilaisuutta jatkaa apulaissotilasedustaja Eversti Vesa Kangasmäki. Eversti Kangasmäki kertoo Naton sotilaallisen toiminnan perusteista ja toteutuksesta, jatkaen kriisinhallinnasta ja kriisinhallinta joukkojen johtamisesta, aina maiden käskynvaltasuhteiden toteutukseen. Toisin sanoen, kuinka ”käsky” lähtee ja kuinka se päätyy sinne rivimiehelle? Mitä kaikkea siihen väliin mahtuu, ei ihan yksinkertainen asia näin satunnaiselle matkailijalle. Tähän väliin puheenjohtaja Ari Olli kertoo, että Autokilta on vierailut Heidelbergissä vuonna 2005, (Naton päätukikohta Saksassa.) toteamus saa isännissämme hieman ihmettelyä ja muutamia lisäkysymyksiä. Sitten jatketaan Nato kaluston yhteensopivuudesta, joukkojen koulutuksesta ja kuinka näiden kustannukset jakaantuvat kunkin maan osalle. Paljon saatiin tietoa, sitä ei näin pienellä aikavälillä pysty sulattamaan, joten uusi käynti olisi tarpeen, ainakin näin kovapäiselle matkailijalle. Eversti Kangasmäen esityksen pohjalta kertyy myös useita teräviä kysymyksiä, tyydyttävät vastuksetkin saadaan, mikäli asian olen oikein ymmärtänyt? Hieman ennen kello 11.00 tilaisuus päättyy, siirrymme valokuvattaviksi ja siitä matkamuisto ostoksille Naton Shoppiin, kunnes oppaamme Veera Toivonen johdattaa meidät takaisin portille, kiitämme kohteliaasti ja poistumme paikalta uusiin haasteisiin. Kello 11 ja 40 olemme EU-parlamentin portilla, edessä turvatarkastukset hieman pehmeämmällä kaavalla. Luetun ymmärtäminen teki nyt tepposensa, puhelimet ja kamerat jätettiin bussiin, vaikka ne olisi saanut olla mukana! Kuvia ei sieltä saatu muutoin kuin muistikuvina, että se siitä, muistaapa sitten toisella kertaa? Kielto koskee ainoastaan täysistuntoja, joten täytyi itse käydä ”täysistunnolla” oikein parlamentin toiletissa! Aloitetaan parlamenttikierros lounaalla heidän ruokalassaan, nautitaan kansainvälinen menu, vai liekö ihan Belgialaisesta keittiöstä? Ruokaa oli riittävästi ja aivan syötävän maukasta, nälkä siirtyi useilla tunneilla. Tämän jälkeen oppaaksemme saapuu Elina Kaartinen, johdattaen porukan auditorion mukavan leppoisiin penkkeihin. Muutamille matkailijoille oli istuma-asento liiankin mukava, taisi silmät painua kiinni ja unikaan ei ollut kaukana? Elina Kaartinen kertoi EU parlamentin toiminnasta ja työskentelytavoista, uutta tietoa saatiin ja aivan uudesta näkökulmasta. Esitys oli kattava ja monipuolinen, kaikesta huomasi ettei hän ollut ensimmäistä kertaa asioita yleisölle esittämässä. Päätteeksi saimme esittää hänelle teräviä kysymyksiä, niitähän meiltä löytyi ihan kiitettävästi ja vastauksetkin saatiin. Vaihdoimme paikkaa istuntosalin lehtereille, jossa hän esitteli salia ja sen toimintaa, täältäkin irtosi hyviä kysymyksiä, tietenkin myös vastauksia. Istuntosalissa on paikka 736 jäsenelle, jotka on valittu 27:tä jäsenmaasta, Suomesta on tällä hetkellä 13 meppiä. Parlamentti kokoontuu kahdessa maassa Ranskan Strasbourgissa ja Belgia Brysselissä. Tähän väliin suoritimme matkamuisto-ostoksia ja sulattelimme kuulemaamme, keräilimme mukaamme ilmaista mainos- ja infomateriaalia kotisuomeen luettavaksi. Palaamme takaisin auditorioon, nyt saapuu paikalle EU meppi Riika Manner, nuori keskustalainen Itä-Suomesta! Hieman myöhästyneenä, kun oli ollut tärkeässä tapaamisessa Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan kanssa. Sanavalmis poliitikko esitteli työtään ja toimintaansa Aluekehitysvaliokunnassa, tuli paljon asiaa ryhmämme tuleville maatalousyrittäjille, miksipä ei meille vanhemmillekin yrittäjäksi kelpaamattomille? Päätteeksi ojennamme pienet muistolahjat ”emännillemme”, kiitämme ja toivotamme hyvää kesän alkua, poistumme kesäisen lämpimään Brysseliin. Kaivamme kamerat bussin kätköistä ja poltamme muistikortteja, ulkopuolella rakennusten, mitäpä muutakaan oli tehtävissä? Kutsu kyllä kävi uudesta vierailusta ja sitten kamerat mukaan, mutta tähän reissuun ei mitenkään enää ehdi! Niin siinä taas kävi, että kellonaika karkasi huomiosta, kuitenkin matka alkoi ja nyt suuntana takaisin Ranskan puolelle Calais:n kaupunkiin, kanaalin rantaan meren henkeen. Saavumme Calais:iin kello 20 tienoilla, majoittuminen Jaguard-hotelliin, kapsäkit sisään ja pienet elpymiset ennen seuraavaa ohjelmaa. Noin kello 20.30 kokoonnumme ravintola Le Mirdor:in, jossa meille on ennalta tilattuna juhlapäivällinen ohjelman kera. Maistellaan Ranskalaisen keittiön makuelämyksiä, nautitaan muusikkojen taidonnäytteistä, tanssahdellaan hyvän musiikin keinuttaessa kevein Ranskalaisin tunnelmin. Muutama huurteinen saa olon tuntumaan leppoisalta, rento olo ja hyvä mieli, ihan pakkaa hymyilyttämään! Näinhän sen pitää ollakin kun Autokilta matkailee! Siihen samalla sopii myös Jylhän Ilkan 55 vuotis synttärit, hyvä syy ottaa muutamat vielä, kun Ilkka tarjosi makeat liköörit pohjiksi. Siinä onnittelujen lomassa on ranneliikekin letkeä ja nestettä kumoutuu tavallista enemmän, ei sentään liikaa? Juttu luistaa perinteiseen Autokillan tapaan, musiikki soi ja nauru raikuu. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ” kaikki kiva on syntiä, jos ei ole syntiä, niin se ainakin lihottaa”, on joku viisastelija lausunut? Näin taisi olla tälläkin kertaa, pakollisen lepääminen on edessä? Ennen puoltayötä vetäytyminen huoneeseen, taisipa joku tulla myöhempäänkin? Tähänkin päivään kertyi mittaa, oliko peräti 16 tuntia täyttä asiaa, mutta hyvin on kaikki kestäneet matkan rasitukset?

29.4.10. Torstai kolmas matkapäivä.
Päivä valkenee melkein selkeänä, tyyntä ja +15 astetta lämmintä, joten hyvältä näytti heti aamusta. Herätykset ennen seitsemää, jälleen pakkaamme kamppeet reppuun ja suuntamme aamupalalle sekä luovutamme huoneet. Kello 8.30 laukut bussiin ja itse perässä, matka jatkuu jälleen, tänään suuntana Normandian rannikko. Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen pysähdymme ensimmäiseen kohteeseemme V3 tykkiasemalle. Pienoinen takaisku heti päivän alkajaisiksi, museon portit aukeavat vasta kello 11.00. Tehdään ohjelmaan muutos, jatketaan matkaa, kun on katseltu ja kuvattu aluetta portin ulkopuolelta. Kello 10.30 pidetään kahvitauko huoltoasemalla, tehdään joitakin ostoksia, etenkin juomista kun lämpötila ylittelee jo +20 astetta. Sitten taas matka jatkuu, halki vehmaan ranskalaisen maalaismaiseman kiemurtelevaa pikkutietä. Pysähdytään toiselle tauolle noin kello 12.30, huoltamolle pysäys ja kahvia ja virvokkeita, pientä liikuntaa istumisen vastapainoksi. Matka jatkuu noin puolen tunnin kuluttua. Ylitämme Le Havren kuuluisan Pont de Normandie-sillan, ehtii juuri vauhdissa ottaa kuvan sillan toisesta päädystä, kun pysähtymiselle ei ole aikaa eikä mahdollisuuta.. Noin kello 13.30 saavumme Normandian rannikolle, meren henki tuntuu heti, lämpötila tippuu alle +18 asteen, taivas pilveen ja ensimmäiset sadekuurot matkamme aikana, taisipa olla viimeisetkin? Aloitetaan kierros Arromasnche Maihinnousumuseosta, siellä ei sade haittaa. Ihmettelemme maihinnousun pienoismallia, sekä paljon muuta maihinnousuun liittyvää materiaalia. Ulkona on lisää nähtävää laajalla alueella, kaikkeen ei aika millään riitä, koetetaan saada tilanteesta irti mahdollisimman paljon. Otetaan kuvia ”minkä etusormella ehtii”, nehän kertovat asioista enemmän kuin tuhat sanaa. Kiiruhdamme takaisin bussille, pienen vesisateen vihmoessa. Kello 15.00 jatkamme matkaa rannikkoa eteenpäin. Seuraavina kohteina Utah Beach ja Omaha Beach, kävellään ja katsellaan kamerat käytössä, tilanne helpottuu kun sade lakkaa ja aurinko pilkistelee, muuta lämpötila likellä +14 astetta viileähkö tuulenvire mereltä. Colleville-Sur-Merin hautausmaalla lepää 9 386 amerikkalaista sotilasta, Joukosta löytyy myös suomalaisperäisiä nimiä, kuten Arne J Takalo, nimi viittaa Pohjois-Pohjanmaalle, melkeinpä kotikunnaille? Hautausmaan suorat valkoiset ristirivistöt ja massiivinen muistomonumentti, erittäin vaikuttava näky, antaa ajattelemisen aihetta juroimmallekin ”juntille”! ” Kuinka Euroopan olisi käynyt, jollei liittoutuneiden maihinnousu onnistunut? Mitä kieltä me puhuisimme, olisimmeko olleet vapaita matkustamaan näin Autokillan tapaan”? Kyseessä oli kiistatta Euroopan ja koko maailman historian yksi kulminaatiopisteistä! Lähes puolimiljoonaa ihmistä menetti operaatiossa henkensä meidänkin vapauden puolesta, osa heistä juuri täyttänyt 18 vuotta. Siellä joukossa myös 35 000–50 000 siviiliä, joiden kohtalosta ei juuri ole ääntä pidetty? Pointe du Hoc, täältä alkoivat ne kuuluisat D-dayn hyökkäykset, paikka kertoo karulla tavallaan sodasta ja sen armottomuudesta, kuinka joku voi säilyä täältä hengissä kertomaan jälkipolville kokemuksistaan? Koko Normandian maihinnoususta on kirjoitutettu useita kirjoja, kuvattu kilometreittäin filmiä, tutkijat ja viisaat tehneet omia päätelmiään, sotahistorioitsijat tarjoavat omia näkemyksiään. Silti aihe on aina ajankohtainen, tuskin sille tulee lopullista päätöstä koskaan? Kello ohittelee 17.00, jätämme Normandian taistelukentät taaksemme, suuntaamme kulkumme Caeniin, tarkemmin hotelli Mercureen. Siellä majoittumiset ja hieman lepäilyä, kunnes jaksaa vapaavalintaiselle kaupunkikierrokselle. Kaupunki tarjosi paljon historiallista nähtävää, pitihän se käydä taltioimassa, kun sääkin suosi sopivasti. +20 lämmintä aurinkoa ja melkein tyyntä. Jokainen palaa hotellille omaan tahtiinsa, näin on jälleen päivä päätöksessään.

30.4.10. Perjantai ja neljäs matkapäivä.
Herätykset noin kello 7.00, jatketaan tuttujen rutiinien myötä aamupalalle ja huoneiden luovutukseen. Kello 9.00 noustaan bussiin ja lähdetään liikkeelle, kierros Caenin keskustan tuntumassa josta päädymme Caen Memorial-museoon. Edessä puolentoista tunnin museokierros, jossa sai läpileikkauksen sotahistoriasta ensimmäisestä maailmansodasta nykypäivään saakka. Liittoutuneet ”moukaroivat” kaupungin ”mattopommituksella” melkeinpä maan tasalle! Vain muutamia taloja ja kohteita säästyi tuholta mm kirkko, upea keskiaikainen linna ja muutamia muita rakennuksia, kahden ensimmäisen päivän pommituksissa saivat surmansa yli 2 000 siviiliä. Nykypäivänä tällaisesta tilanteesta olisi sotarikos syytteet edessä, siviiliväestöön kohdistuneesta kansanmurhasta? Kuitenkin ”sota on julmaa ja ratsuväki raakaa”, on joku historian mahtimies lausahtanut? Historia osoittaa kuitenkin, että voittajavaltiot haastavat hävinneet vastaamaan sotarikoksista ja maksamaan sotakorvauksia, meillä suomalaisilla on siitä konkreettinen kokemus! Voittajan on helppo hymyillä, vielä kun luulee olevansa oikeassa ja voittamaton? Vajaan kahden tunnin kierros antaa vain pikaisen kuvan museon tarjoamasta informaatiosta, uskon kyllä, että jokaiselle jäi jotakin niin sanotusti ”korvain väliin”? Muistikortit murisivat ja salamat sinkoilivat piirtäen tiedostoja kotiin vietäväksi. 11 ja 30 kokoonnutaan bussille, lähdetään taas liikkeelle, ahtaita kujia tiheän liikenteen seassa. Pistäydytään paikallisessa marketissa, täydentämässä juoma- ja eväsvarastoa matkaa varten. Keula kohden Pariisia, matkaa on tiedossa 240 kilometriä ranskalaista kesämaisemaa tarjolla, liikkeelle yhden tauon taktiikalla ilman renkaanvaihtoa kuin Formuloissa konsanaan. Pariisi ja kello 15.30 ja risat majoittuminen Pavillon Hotels De Paris, huoneiden jako ja kiireesti pesulle ja hieman lepäämään, lisää ohjelmaa oli tiedossa. Kello 16.45 neuvonpito ja informaatio tulevasta ohjelmasta, 17.00 opas Raija Mongiat noutaa meidät hoiviinsa, kiipeämme bussiin ja kaupunkikierros alkaa. Kierrämme Pariisin keskustaa, ehdimme käydä vain muutamissa tunnetuissa paikoissa, kuvia ehdittiin ottaa vain liikkuvasta bussista, jokainen voi päätellä kuinka se onnistuu? (ihan kohtuullisesti.) Kohteita mm Eiffel-torni, sen jokaisesta suunnasta, samoin Riemukaaret, se vanha ja uusi. Notre Dame, Sagre-Coeur, Louvre, Pariisin kaupungintalo ja monta muuta historiallista ja maineikasta paikkaa. Tietysti se Pariisin 16. kaupunginosa, missä kuuluisuudet pitävät majaansa; jos haluaa karriääriä ja nostetta elämäänsä sekä potkua uraputkeen, niin sinne.. luultavasti pitää olla rahaa eväänä ja luottotiedot kunnossa? Oppaamme kertoi asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti kohteiden historiasta, valitettavasti aika on liian lyhyt, mutta jotain kuvaa ehti silti saamaan. Kello 18.30 neljä päivää mukanamme ollut bussi ja miellyttävä kuljettaja jättävät meidät ja poistuu uusiin haasteisiin. Eiffel-tornin juurelta nousemme jokilaivaan tai vesibussiin, kuinka vain haluatte. Risteily Seine-joen aalloilla alkaa, on mielenkiintoista nähdä Pariisi myös jokiperspektiivistä. Aivan mahtavia kuvakulmia tarjolla, kun sääkin suosii kuvaajaa, pilvipoutainen +17 lämmintä, pieni tuulenvire jostakin ilmansuunnasta? 19.30 jälkeen jätämme vesibussin ja järjestelemme kyytiä hotellille, päädymme taksiin, helppo, nopea ja turvallinen. Jäämme päivälliselle ”Mäkkäriin”, syömme niitä Ranskanalaisia ja meneepä siinä Hampurilainenkin, Amerikan ihmeellä ”Kokiksella” huuhdeltuna. Tästä porukka kulkeutuu omiin rientoihinsa, kotiutuen jokainen ajallansa! Allekirjoittanut suuntaa kulkunsa hallituksen saattelemana, pienen hukkakävelyn jälkeen hotellille taksikyydillä ja ansaitulle levolle.

1.5.10. Lauantai viides matkapäivä ja Vappu!
Ennen kahdeksaa herätykset ja tavanomaiset aamurutiinit, laukkuja ei tarvitse pakata, se jää huomiselle. Säätilanne näyttää kohtuulliselta, vaihtelevaa pilvisyyttä, +17 lämmintä ja heikko länsituuli. Aamupalalle ennen kello yhdeksää, pienen etsiskelyn jälkeen löytyy paikka, missä aamupala tarjoillaan. Mutta tarjoilu on puutteellista, tämän reissun pohjanoteeraus! Jopa aterimista oli puute, käytimme veitsiä vuorotellen, taisipa muitakin ”työkaluja” puuttua? Kertoivat, että erään naapurimaan matkailijat tulivat aamupalalle kokemusta omaavina omien eväiden kanssa. Yleisempää on, että varaavat päivän eväät aamupalapöydästä. Onneksi meillä suomalaisilla on vartalossa sen verran vararavintoa, että ei nälkiintyminen ole yhdestä aamupalasta kiinni. Yhdeksän aikoihin suunnittelupalaveri respassa, sovitaan päivän ohjelmasta ja kulkuneuvoista. Tilataan kuusi hieman isompaa taksia, karautamme niillä Eiffel-tornin juurelle. Väkeä on runsaasti ja lisää tulee tasaiseen tahtiin. Monta juttua on kuultu Eiffel-tornissa vierailleita, mutta nyt se täytyy uskoa, kun itse näkee. Matkamuistokauppiaat käyvät heti kimppuun, heitä riittää aivan vaivoiksi saakka, myös suoranaista kerjäämistä esiintyy yllättävänkin paljon. Järjestystä ja turvallisuutta on valvomassa useita poliisipartioita, samoin kolmimiehisiä sotilaspartioita rynnäkkökiväärein aseistettuna, sen näköisenä että on tarvittaessa lupa käyttää? Järjestäydymme jonkinlaiseen jonoon, odottamaan pääsyä hissille ja sitämyöden torniin. Odottamaan joudutaan vaikka on aikavaraus ja liput varattuna ennakkoon. Torni näyttää massiiviselta ja hieman ruosteisen vanhahtavalta, mutta kokonaisuus jättää myönteisen kuvan, ei suotta pidetä Pariisin matkailun yhtenä vetonaulana ja maamerkkinä. Ympärillä olevat puistot ja viheralueet korostavat tornin massiivisuutta ja arvokkuutta. Viimein onnistumme pääsemään hissiin ja nousemaan toiselle tasolle, porukkamme hajosi kuin ne kuuluisat ”Jokisen eväät.” Kuvaamaan oli vaikea päästä, kun jokainen oli samalla asialla, härski kyynärpää taktiikka tuotti tulosta, niin että jotakin kuvia sai otettua. Näköalat olivat aivan mahtavia, oli jotenkin sykähdyttävää nähdä Pariisia kattojen yläpuolelta. Tässä vaiheessa oli ryhmämme niin sekaisin ja hajallaan, että päätin olla jatkamatta ylös saakka! Ojensin lippumme nuoremmille matkatovereillemme, ja palailimme hiljalleen takaisin maan kamaralle ja siitä puistojen siimekseen. Osa porukkaa jatkoi aivan huipulle saakka, he saavat kertoa tunnelmiaan miltä tuntui ja näytti? Kello 12 ja 30 jälkeen palailemme takseilla ja metrolla takaisin hotellille, ansaitulle päivälevolle, juomista ja pientä välipalaa nautiskellen. Osa porukasta jatkaa omatoimista kaupunkiin tutustumista, kulttuurin ja taide elämysten etsiskelyä. Kun on saatu levättyä palaamme takaisin Pariisin kaduille, katsomaan ja seuraamaan heidän Vapunviettoaan. Liikennettä on juhlakulkueita siinä mukana, osa pienimmistä kaduista on suljettu, hälytysajoneuvojen pillit äänessä jatkuvasti ja siniset valot vilkkuu. Kertovat, että se kuuluu heidän juhlimisensa, perinteitä noudattaen. Istumme lähipubin terassilla, oikein aitiopaikalla saumaamassa tilannetta, muutamien huurteisten myötä. Mikäs siinä kun +19 astetta, puolipilvinen ja heikko tuulenvire jostakin suunnasta. Katsellaan Pariisin sykettä, osa porukasta on päättänyt tutustu kaupungin kulttuuriin tarkemmin. Vielä kello 20 aikoina käväisemme pienemmällä ryhmällä Eiffelin tornilla metrokyydillä, lisäämässä matkamuistojen määrää ja kuvaamassa tornia iltavalaistuksessaan. Kun sieltä palailemme, on päivä täynnä, kehtaa siirtyä ansaitulle levolle joidenkin jatkaessa ohjelmaansa aivan pikkutunneille saakka, mutta mielihyvin se heille suodaan.

2.5.10. Sunnuntai, kuudes ja viimeinen matkapäivä.
Kello 7.30 matkan viimeinen herätys, aamuaskareet ja aamupalalle kellarin pimentoihin. Nyt oli eilistä parempi tarjoilu, mutta aneemiseksi jäi edelleen, mutta eipä sillä mitään väliä! Osa ryhmästä lähtee vielä tutustumaan Pariisin kulttuuriin, siitä huolimatta paljon jää näkemättä. Täydennysreissuun on kaikki ainekset, jospahan joskus vielä? Sitten hyvissä ajoin ennen puolta päivää pakkaamaan laukut ja reput matkakuntoon. Ehtii vielä lepäillä ja odotella lähtöaikaa, sitten luovutetaan huoneet ja poistutaan odottavaan bussiin. Hieman on toinen kuljettaja ”kireenä”, laukut lentelevät ”ruumaan” rajunpuoleisesti, vaurioiltakaan ei ihan vältytä, varsinkin kun purkaminen jatkui samaan malliin. Kuitenkin kello 12.30 pääsemme matkaan kohden lentokenttää, läpi kesäisen pilvipoutaisen Pariisin. Saamme lopulta matkatavarat koneeseen, siitä pikkutarkan turvatarkastuksen jälkeen odottelemaan koneen lähtöä. Jää aikaa ostoksille ja muuhunkin joutenoloon. Kelo 14.30 ”Hei, me lennetään” alla Finnairin Airbus320, suunta kotisuomi ja Helsinki, lentokorkeus melkein 12 km ja nopeus 800–900 km/h. Jälleen kelloja on siirrettävä, nyt sitten Suomen kesäaikaan eli +1 tunti. Kello 19 noin olemme Helsingissä, porukka hajoaa ympäri Suomen lähteviin koneisiin. Näiltä osin on matkamme päätöksissään, toivotamme kaikille hyvää kesää ja tapaamisiin. Viimeinen ponnistus Finncomm ATR 72 koneella kohti Kokkola/Pietarsaarta ja kotia. Lähempänä kello 21 olemme perillä, odottelemme matkatavarat mukaan. Ihmettelemme kun lämpötila on +7 astetta ja kylmä pohjoistuuli, auringon hieman pilkistellessä metsän siimeksestä. Näin on jälleen yksi matka saatu onnellisesti päätökseen, matka oli onnistunut 95 %, ainahan on varaa parantamiseen. Jokaisella oli jatkokuljetus kotiin ja pääsivät onnellisesti perille.

Kiitokset matkan järjestäjille ja johtajille, kaikille vastuussa olleille, jokaiselle mukana olleille! Kiitos ja hyvää ja lämmitä kesää!

Toivottavasti tapaamme seuraavallakin matkalla.

Matkakertomuksen kirjasi Eero Muhonen.