Keski-Pohjanmaan Autojoukkojen Kilta ry vierailulla 1Er. Autokomppaniassa Kajaanin 
Hoikankankaalla. 4-5.9.10.Autokillan perinteiset syysmatkat saivat jatkoa, 
kun pitkään suunniteltu matka Kainuun maisemiin vihdoin toteutui.

4.9 kello 10:n oli kokoontunut Hoikankankaan varuskunnan portille 13:a kiltamme jäsentä. 
Lännen ja idän suunnata, pikkubussilla ja muutamilla henkilöautoilla. Matkan ansioituneena 
johtohahmona toimi kiltamme puheenjohtaja Ari Olli.

Sotilaallisella tarkkuudella Autokomppanian päällikkö kapteeni Jukka Hoppania 
toivotti vieraat tervetulleeksi Kainuun prikaatiin, Hoikankankaan varuskuntaan ja 
Er. Autokomppaniaan. Kapteeni Hoppania johdatteli vieraansa varuskunnan portin sisäpuolelle 
ja Autokomppanian tiloihin auditorioon. Jossa hän esittelee Kainuun prikaatin ja 
Autokomppanian historiaa ja nykypäivää. Lyhyen ”kyselytunnin” päätteeksi esittelee 
vierailun ohjelman ja aikataulun. Ohjelmaa on riittävästi ja aikataulukin näytti 
kohtuulliselta ja mielenkiintoiselta. Jatketaan tutustumiskierroksella komppanian 
tiloihin, vierailu siinä kuuluisassa perinnehuoneessa, verestämässä muistoja
omalta varusmies ajalta. Sitten onkin majoittumisen vuoro, porukka jakaantuu 
kahteen 12 hengen tupaan. ”Punkat kuntoon” niin kuin meille on aikanaan opetettu. 
Siinäpä olikin haastetta, vaimon ja hotellipalveluiden turruttamalle vanhalle ”auto-masille”. 
Kun vielä uhkailivat tupa, kaappi ja siisteys tarkastuksella.

Puolenpäivän aikoina on lounaan aika, varuskunnan suuressa ja modernissa ruokalassa. 
Ihan maittava ja sotilaallinen lounas, nälkä siirtyi taas muutaman tunnin. 
Pidempiin lounastaukoihin ei ollut aikaa, vierailu jatkuu vauhdikkaasti. 
Pukeudutaan isäntien jäljestämiin sotilaallisiin lämpöpukineisiin. Mikä osoittautui 
hyväksi ratkaisuksi, +6 astetta ja kylmä pohjoistuuli, puolipilvinen, ei yhtään ollut liikaa.

Marssitaan autohalleille ja harjoituskentälle, jossa oppaaksi ja opettajiksi liittyvät 
Autokoulun Opettaja Markku Kainulainen sekä Ylil. Arttu Muinonen. Kertoivat kalustosta 
ja sen kehittymisestä, sekä kuljettajien koulutuksesta ja haasteista. 
Kalusto uudistuu ja kuljettajien on pakko pysytellä ajan hermolla. Mittava on ollut 
harppaus oman varusmiesaikani kalustosta, nykypäivän automaatti ja tietojärjestelmien 
ihmeisiin. Tutustumme Multi-lifti lavan siirto järjestelmään, niin sanotusti koukku 
järjestelmään, vaijerit ovat mennen talven lumia. Lavaa kyytiin ja pois kierros 
kentällä ja toinen kaveri puikkoihin, näin homma eteni. Scaniat ja Sisut ovat 
ahkerassa testikäytössä, löytyy jokaiselle jotakin näpelöitävää. Täysperävaunua eteen 
ja taaksepäin, nafta palaa ja miehet viihtyy. Lopuksi päästään vielä maastoon 
kokeilemaan laitteiden toimivuutta. Paikoissa jossa jalkamieskin on vaikeuksissa, 
on se maasto kuorma-autoille leikin tekoa. Kaikki kiva loppuu aikanaan, kertoo 
jonkinlainen sananparsi? Näin vain on tälläkin kertaa tilanne, palautamme kaluston ehjänä 
paikoilleen. Kiitämme opettaja Kainulaista, Autokillan puheenjohtaja Ari Olli ojentaa 
perinteisen ”Kauhavalaasen” puukon kiitokseksi ja puistoksi käynnistämme.

Iltapäivä on pitkälle kulunut, mutta vielä on ohjelmaa jäljellä.  Jatketaan pikakäynnillä 
OTTO matilla, käteistä valuutta illanviettoa silmällä pitäen. Sieltä suuntaamme 
Varuskunnan sotakoirien koulutus tiloihin ja pieneen toiminnan esittelyyn. 
Ylik. Jasu Honkila esitteli toimintaa ja kertoi koirapuolen kuulumisia. Paljon saatiin 
uutta tietoa, mutta varmaan paljon jäi seuraavaankin vierailuun. Oli vierailumme 
ainut kohde jossa meidät haukuttiin…useammasta turvasta?

Siirrymme pois koirien lumoista Sotilaskotiin nauttimaan perinteiset munkkikahvit. 
Traditio jota ei vain voi ohittaa, eikä sitä nytkään tehty, eihän sotkun munkkia mikään voita?
Pikakäynti komppaniassa, vaatetuksen vaihto ja saunakamppeet matkaan ja menoksi 
Varuskunnan kerholle, vapaan seurustelun ja saunomisen merkeissä. 
Isännät olivat järjestäneet päivällisen runsaine tarjoiluineen, sitähän riitti aina 
iltapalaksi saakka, väliin saunan lauteilta vilvoittelemaan, sekä muutamien 
ansaittujen huurteisten pariin. Näin ilta kului ilman suurempia kommelluksia, 
pääsimme komppaniaan ja kävimme ansaitulle levolle.

5.9 on sunnuntai ja porukat heräilee, osa jo kuuden aikoina, virallisesti herätys 
oli kahdeksan aikoina. Vettä sataa ja on tuulista ja pilvistä, mutta kyllä se siitä sitten. 
Kello 9:n jälkeen aamupalalla ruokalassa, sade on sopivasti tauonnut. Pienen tauon 
jälkeen paneudumme aseiden maailmaan ylil. Muinosen johdolla. Rynnäkkökivääri ja 
konekivääri pura, puhdista ja kokoa. Siirretään ampumatarpeet Sisun lavalle odottamaan 
kuljetusta ampumaradalle. Siirrymme itse valmistautumaan ampumaan ja tappamaan kymppejä.
Kello 12 saadaan lupa ammunnan aloittamiselle, sitten alkaa paukkua terävästi. 
Ensin rynnäkkökiväärillä, sitten konekiväärille lupa laulaa. Ruuti palaa, hylsyt 
lentävät, tauluihin reikiä ja lopuksi oikein valojuovin tehostettuna. Jokaisessa 
lajissa on joku hyvä, niin tässäkin parhaita olivat RK-ammunta: Antti Vieri ja 
Vesa Isokangas (molemmat ampuivat 87 pistettä) ja kolmas oli Ari Olli 86 pistettä.
Kello 14 ja risat, ampumiset ammuttuna tältä kerralta, siirrytään komppaniaan. 
Luovutetaan varusteet pois, siivotaan tupa kuntoon ja pakataan tavarat laukkuun. 
Siirrytään auditorioon, on päätöspuheiden ja kiitoksen aika, vierailumme on päätöksessään. 
Vierailu onnistui ja kaikilla on hyvä mieli, siitä kiitos isännillemme ja kaikille 
jotka mahdollistivat vierailumme.

Lopuksi Autokillan puheenjohtaja Ari Olli luovutti kiltamme muistoesineet 
Kauhavalais puukot komppanian päällikkö Jukka Hoppanialle ja ylil. Arttu Muinoselle.
Viimeisenä mutta ei vähäisenä, käymme nauttimassa varuskunnan ruokalassa päivällisen. 
Näin on yksi Autokillan kuuluisista matkoista saatettu historian lehdille. 
Porukka jakaantuu jälleen länteen ja itään, sanomme näkemiin ja kiitos. 
Jääden odottamaan mitä jännää on tulossa seuraavaksi?


Teksti: Eero Muhonen.