Merkki

Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta


Etusivu


Esittely

Hallitus



Tiedotukset

Toiminta

Kalenteri



Matkat ja Vierailut

Kuvakalleria



Kainuun_Prikaati

1.ErAutoK

MPK / Kotu



Yhteistyökumppanit

Piirilehti

Linkit

Palaute








Suomenlippu



























Linkki valokuviinL ... LINKKI VALOKUVIIN!!

Matkakertomus Saksa-Itävalta matkalta 19.-22.4.2007


Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta alkoi suunnitella Saksa-Itävallan matkaa jo 2006 syyskesällä. Matka toteutui 19.-22.4.2007.

Ryhmään kuului kaiken kaikkiaan 34 henkilöä. Suurin osa eli 28 henkilöä lähti Kokkolan seudulta ja loput Oulusta ja Jalasjärveltä. Usealla kiltalaisella oli myös vaimot mukana, sillä matkaan kuului myöskin ostosmahdollisuuksia ym. Niinpä Kruununkylän kenttä oli täynnä kiltalaisia vaimoineen torstaina 19.4.2007 varhain aamulla.

Aikainen lähtö oli monella, muutaman pakkasasteen saattelemana lähdettiin Keski-Pohjanmaan Maaseutuopiston Kannuksen yksikön pihasta torstaiaamuna klo 04.00. Lehtori Antti Roiko-Jokela oli varannut kaksi tila-autoa kuljettajineen Kruununkylän lentoasemalle menoa varten. Yhteyslento Helsinkiin lähti klo 06.00 ja tuntia myöhemmin olimme perillä. Tällä Finncomin yhteyslennolla oli mukana suurin osa lähtijöistä (28 henkilöä).

Finnairin lento Muncheniin lähti vähän yli kahdeksan. Lentoaika oli ei ollut pitkä, vain 2 tuntia ja 10 min ja aikaero -1 tunti. Lentokeli oli hyvä. Kun kone alkoi alentaa korkeutta lähestyttäessä määränpäätä, näki hyvin, että tuolla alhaalla oli kesä hehkeimmillään. Koneen laskeuduttua onnistuneesti valtavan suurelle Munchenin kentälle, se rullasi vielä pitkän matkan, ennen kuin oli oikean terminaalin kohdalla. Terminaalista ulos marssiessamme huomasimme kesän täällä jo koittaneen.

Ulkona meitä oli vastassa kaksi viehkeää rouvaa; Varpu Zammer (oppaamme) ja Watzinger-yhtiöstä kuljettajamme Jasmina Funke-Gnad. Matka alkoi kohti Munchenin keskustaa, matkaa oli n. 30 km. Tulopäivään kuului 3 tunnin kiertoajelu lähinnä vanhan kaupungin alueella ja nähtävää oli paljon. Varpu kertoili missä milloinkin olimme ja esitteli kuuluisimpia rakennuksia ym. Bussista näki hyvin verrattuna henkilöautoon ja niinpä digikamerat olivat kovassa käytössä. Nähtävää olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta kolmessa tunnissa ei kaikkia nähtävyyksiä kerinnyt katsomaan. Komeimmasta päästä nähtävyyksistä oli Nymphenburgin linna, joka oli vuoteen 1918 baijerilaisten ruhtinaiden kesänviettopaikka. Kiertelimme linnan valtavaa piha-aluetta, joka oli todella upea. Varpu kertoi linnan alueen olevan yli 200 hehtaaria.

Munchen on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki Berliinin ja Hampurin jälkeen. Se sijaitsee Etelä-Saksassa Isar-joen varrella Baijerin osavaltiossa ja on osavaltion pääkaupunki. Kaupunki on perustettu 1158 ja väkiluku nykyisin n.1,3 miljoonaa. Munchen on kasvaessa sulattanut itseensä lähiseudun pikkukaupunkeja. Tunnetuin näistä on Dachau, jossa oli keskitysleiri vuosina 1933-1945. Munchenissä pidettiin kesäolympialaiset vuonna 1972. Kaupunki on myös kuuluisa Oktoberfest-olutjuhlistaan ja jalkapallojoukkue FC Bayern Munchenistä. Munchenistä löytyy myös BMW:n pääkonttori ja tehdas. Varpu kertoi kaupunki kierroksemme päättyneen ja Jasmina suuntasi Mannin keulan kohti hotellia. Hotellimme sijaitsi keskellä kaupunkia, mutta rauhallisella katuosuudella. Pienen odottelun jälkeen kirjauduimme sisään ja saimme avaimet huoneisiimme. Päivä ei vielä päättynyt tähän, sillä ohjelmassa oli vielä myöhäinen päivällinen, jonka jälkeen nukkumaan ja keräämään voimia huomista aikaista lähtöä varten.

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin perjantaipäivään, aurinkoiseen ja lämpimämpään kuin eilen. Hotelliasumiseen kuului aamupala, mikä oli todella upea. Voisi sanoa näin maanpuolustuskoulutuksen termillä, että aamupala oli vahvennettu aamupala. Jasmina saapui hotellimme eteen klo 07.00 ja lähdimme kohti Stuttgardia, jonne matkaa oli n.210km. Mercedes-Benzin tehdas kaikkine toimintoineen sijaitsi valtavalla alueella. Moottoritehdas oli kohteemme. Siellä valmistettiin diesel moottoreita, tilavuus. 2 litraa ja V8 tuplaturbolla. Alueella oli myös keväällä 2006 valmistunut valtava 8 kerroksinen M-B Museo. Vastassa meitä oli vierailuvastaava johtaja Torsten Hoppen. Hän toivotti meidät tervetulleeksi suomenkielellä. Hän kertoi tehdasalueesta kaikenlaista, esim. että kuvaaminen oli kielletty. Hänen kollegansa jatkoi puolen tunnin (englanniksi) tiedotustilaisuudella, jonka jälkeen siirryimme itse moottoritehtaalle.

Alue oli iso, kuin pieni kaupunki varustettuna omalla paloasemalla. Iso oli myös moottoritehdas (työntekijöitä n.18 000). Robotti kiikutti moottoreita työpisteestä toiseen ja asentajat asensivat kuka mitäkin paikoilleen. Lopussa robotti kuvasi kaikki moottorit joka puolelta (kuvia 30- 40 kpl). Kierros päättyi ja siirryimme uuteen M-B:n museorakennukseen, jossa lääniä näytti olevan kahdeksan kerrosta. Museon lisäksi löytyi myyntitilat lahjatuotteista, ravintola ja uusien autojen myyntitilat. Lounastettuamme siirryimme museon tiloihin, jonne näköalahissi vei. Ylhäältä kierros alkoi M-B:n alkuajoista tähän päivään, jossain kerroksessa huomasi tutun näköisen auton muistaen sen vuosikymmenen jolloin näki semmoisen auton liikenteessä uutena. Museossa oli entisöitynä viimeisen päälle henkilöautoja, pakettikuorma, kuorma-autoja ja linja-autoja, oli myös formula-autoja ym. Puoli kuudelta nokka kohti Muncheniä, shoppailemaan piti vielä päästä. Munchenin esikaupunkialueelta löytyi iso ostoskeskus. Munchen oli komea näky valoineen alkavassa iltahämyssä saapuessamme hotelliin. Päivä oli pitkä mutta nähtävääkin oli paljon.

Lauantai valkeni aurinkoisena ja lämpimämpänä kuin eilinen. Vahvennetun aamupalan jälkeen lähdimme kohti Obersalzbergia, paikka on Baijerin osavaltiossa alppivuoriston kätköissä sijaitseva alue, lähellä Itävallan rajaa. Hulppeat vuorimaisemat tulivat vastaan, aina vaan jykevämpinä. Paikka, johon olimme menossa, oli Berchtesgaden, mutkaisen ja jylhän tien päässä. Berchtesgaden on kauppala 30 km Salzburgista etelään ja 180 km kaakkoon Munchenistä ja asukkaita noin 9000. Obersalzbergin museo, josta löytyy kuvia, karttoja, ym. dokumenttia natsijohtajista ja heihin liittyvistä asioista. Museon vieressä on jyrkänteeseen louhittu bunkkereita käytävineen. Turistit pääsevän käymään sisällä. Sisältä löytyy kaikki mahdollinen: lämmitysjärjestelmä, sähköt(diesel), ilmanvaihto, hissi ja huoneet. Kalsea paikka.

Museon takapihalta oli hulppeat näkymät alas laaksoon näkyvään kylään, rinteessä oli hiihtohissejä. Parkkipaikan vieressä oli kolikoilla toimiva kaukoputki, millä näki 1834 metrin korkeudella olevaan Kehlsteinhausiin (Hitlerin Kotkanpesään). Turvallisuussyistä johtuen emme päässeet sinne. Tiet oli routavaurioiden vioittamat. Saimme tietää, että kesän ensimmäiset turistit pääsevät sinne 5.5 2007 alkaen. Kuljetus ylös tapahtuu erikoisbusseilla (kesto n. 25min). Matka jatkui kohti Itävaltaa ja vuorilta alastulo sujui liukkaasti, Jasmina käytti sähköjarrua (jarruttaa kardaania). Normaaleita jarruja ei voi pelkästään käyttää, kuumenevat liikaa. Nälkä alkoi tulla ja aloimme katsella idyllistä ruokapaikkaa. Viimein löytyi Itävallan puolelta korkeiden vuorten ympäröimä kylä, jossa oli tilaa palvelemaan suurtakin joukkoa. Wienin leikkeet syötyämme lähdimme kohti Salzburgia ja Jasmina jätti meidät keskelle kaupunkia. Porukka lähti omatoimiselle kierrokselle.

Salzburgin korkeinta maamerkkiä ei voinut olla huomaamatta elikkä Festung Hohensalzburgin linnaa. Sillä on leveyttä 250m ja korkeutta 150m ja näin ollen yksi Euroopan korkeimmista linnoista. Salzburg on tunnettu ennen kaikkea Mozartin syntymäkaupunkina. Kaupunkiin pääsee junalla Munchenistä (150 km) kauniiden vuorimaisemien kautta. Pääkaupunki Wieniin matkaa on 300 km. Salzburgissa on 150000 asukasta. Lauantai kun oli, kaupungissa oli isot markkinat ja myyntikojuja paljon, ihmiset olivat liikkeellä ja ilmat sen kuin paranivat. Pitihän sitä päästä kerrankin huipulle ja niin mentiin näköalahissillä ylös linnaan. Näkymät olivat ympäriinsä todella mahtavat. Teimme pieniä ostoksia, joku osti pinssejä, suklaata, mutta Ojalan Seppo osti lehmän. Aika kului nopeasti ja pian huomasimme olevamme takaisin bussin luona. Jasmina siellä jo odottelikin meitä. Parin tunnin ajomatka ja olimme takaisin hotellissamme Munchenissä. Ilta oli vapaa tutustumiseen kaupungin iltaelämään.

Sunnuntaiaamuna nukuimme vähän myöhempään, yhdeksän maissa bussi tuli noutamaan Roiko-Jokelan Antin ryhmää (14 henkeä) maatilavierailulle 70 km päässä sijaitsevalle Mayerin karja- ja viljelystilalle. Bussi palasi takaisin noutamaan meitä loppuja 20 hengen ryhmää ja lähdimme kohti Dachau:n keskitysleiriä.

Dachau on kaupunki Ylä-Baijerissa n. 20 km Munchenistä luoteeseen. Siellä asuu n. 40000 asukasta. Dachau:n leiri oli natsi-Saksan keskitysleiri ja ensimmäinen laatuaan. Leiri rakennettiin käytöstä poistuneeseen ruutitehtaaseen ja valmistui 21.maaliskuuta 1933. Yhdessä Auschwitzin kanssa se on noussut tunnetuimpien leirien joukkoon. Leirille vietiin yli 200 000 henkeä. (Paikallisen museon tietojen mukaan 5 henkeä myöskin Suomesta). Vuodesta 1941 lähtien se toimi myös tuhoamisleirinä ja siellä tiedetään murhatun n. 30 000 vankia. Yhdysvaltain 7. Armeijakunnan 45. Jalkaväkidivisioona vapautti Dachaun keskitysleirin vangit 29.huhtikuuta 1945.

Rautaportista sisään, minkä jälkeen aukeni valtava piha-alue. (Portissa luki saksaksi: Työ vapauttaa). Pihalla oli suuria valkoiseksi maalattuja kivikasarmeja. Ympäri aluetta kiersi piikkilanka-aita ja pieni joki. Muutamia puurakenteisia parakkeja oli entisöity ja turistit pääsivät käymään näissä vankien asumuksissa. Aluetta halkoi leveä murskepintainen tie ja tien molemmin puolin oli kohdakkain parakkien kivijalkoja (n.60 kpl.) ja isoja puita tasaisin välein. Leirin perällä oli krematorio. Alue oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu. Rakennukset muistomerkkeineen olivat hyvässä kunnossa. Kello kävi ja aikataulumme oli tiukka, meidän piti vielä hakea loput 14 henkeä maatilavierailulta kyytiin ja matkata kohti lentoasemaa.

Dietramszellin kylässä Mayerin tilalla he jo meitä odottelivatkin. Tila oli hieno uusine asunto- ja navettayhdistelmineen. Dietramszellin on todella hienolla paikalla, hienointa Etelä-Saksan maaseutua. Asukkaita 5300. Tila on nauta/maitotila, jota nuorempi isäntäväki esitteli meille. Konehallien ja asumusten lämmitys tapahtuu hakkeella ja energiaa otettiin talteen aurinkopaneeleilla. Lämpömittari näytti +27 astetta. Vanhempi isäntäväki piti tilalla pitopalvelua ja tarjosivat porsaanpaistia, perunaa, kermaista juustoa ja maitoa ym. hyvää. Porukkamme oli erittäin tyytyväisiä näkemäänsä ja istuskeli terassilla odotellen muistoesineitten jakoa puolin että toisin. Kiitimme isäntäväkeä ja lähdimme kohti Munchenin lentokenttää.

Kentällä hyvästelimme Jasminan kaihoisin mielin. Hän kertoi meidän olleen parhaan porukan mitä hän on kuljettanut. Teimme vielä viimeiset ostokset kentällä ja sitten koneeseen. Helsinkiin saavuimme aikataulun mukaan ja jatkolennot Seinäjoelle, Ouluun ja Kruununkylään lähtivät ennen puoltayötä. Porukka näytti väsyneeltä, olihan päivään kertynyt pituutta.

Tätä juttua kirjoittaessani ja matkakokemuksia sulatellessa täytyy todeta, että matka onnistui todella hyvin. Paljon oli nähtävää ja haavereitakaan ei sattunut. Yksi todella hyvä ja toimiva asia oli se, että bussi ja erinomainen kuljettaja oli meidän käytössä koko ajan. Klemolan Risto totesi hyvin, että "tyttö" ajaa paljon paremmin kuin me. Harri Sorjonen toimi tulkkina pääosin, suuret kiitokset hänelle. Mukana oli montakin saksan ja englannin kielen taitoista kuten Antti Surkka, Lars Suomela, Matti Tenkula jne. Kiitokset myös heille. Matkanjohtajana toimi Ari Olli ja varajohtajana Juha Mottinen.

Muutama päivä matkan jälkeen saimme Hannu Laition kautta viestin, jossa yhteyshenkilömme Torsten Hoppen oli ottanut erikseen puheeksi, miten erinomainen ryhmämme oli ollut. Hän kehui, miten hyvin matkajärjestelyt oli tehty ja ryhmä oli täsmällinen, pitkästä matkasta huolimatta. Samoin hän oli antanut poikkeuksellista kiitosta asiantuntevasta kiinnostuksesta esiteltyihin asioihin. Tässä matkan onnistumiseen vaikuttaneita yrityksiä/henkilöitä:

www.matkalle.org Sinikka Saukko, Seinäjoki
Amadeus-matkatoimisto Varpu Zammer, Munchen
www.watzinger.de Jasmina Funke-Gnad, Munchen
www.veho.fi Hannu Laitio, Helsinki
www.veho.fi Ville Elovuori, Helsinki
www.kauttoauto.fi Bjarne Lindell, Kokkola
www.mercedes-benz.de Torsten Hoppen, Stuttgard

Linkkejä
www.berchtesgadener-land.com
www.obersalzberg.de
www.salzburg.info
www.mercedes-benz.com/museum

Teksti: Juha Mottinen, Kannus