Takaisin Kuvia




Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta vierailulla Parolassa ja Hämeenlinnassa 10.–11.10.2009.

Perinteeksi muodostuneet Autokillan syysvierailut jatkuvat, nyt matka suuntautui Kanta-Hämeen kauniisiin maisemiin.

Lauantaina 10.10. aamupäivällä suuntasimme Parolannummen varuskuntaan ja siellä Panssariprikaatiin ja 4:n Erilliseen 
Autokomppaniaan, josta matka jatkui päivän päätteeksi Panssarimuseoon. Yövyimme Hämeenlinnan keskustassa Sokos hotelli 
Vaakunan suojissa, josta jatkoimme vierailua 11.10. keskustan tuntumassa, aivan Hämeen linnan kupeessa olevaan 
Tykistömuseoon. Sinne myös päättyy tämänkertainen vierailumme, jätimme taaksemme Hämeen maisemat ja suuntasimme 
kotimatkalle kohden Pohjanmaan lakeuksia.

Tarina alkaa…

Kokkolan linja-autoasema ja kello on muutamaa minuuttia vaille 6.00, on pimeää ja pari astetta pakkasta. 
Kiipeää pikkubussin rattaille viisi kiltaveljeä ja pari kauniimman sukupuolen edustajaa, ohjaimissa tukevasti 
Sorjosen Harri. Harri on jo noutanut kulkuneuvon Ylivieskasta, sama jolla matkailimme edellisen viimesyksyisen 
Tikkakosken reissun, Ylivieskan MM Karavaanin pikkubussi "Volkkari", aivan mainio laite meidän käyttöömme.
Kello lähentelee kahdeksaa, paikka Jalasjärven Juustoportti ja sopivasti aamukahvin aika. Aurinko nousee 
pilvettömälle taivaalle, pakkasta -4 astetta kertovat mittarit.Eipä siinä kummempaa, kuin jälleen menoksi, 
Harri potkaisee "turbon viheltämään", matka jatkuu ja maisema vaihtuu.Pikapysähdys Yöjärvellä, toinen 
naismatkustajistamme jää pois, sovitun ohjelman mukaan. Noin seitsemän veljestä jatkaa matkaa, onneksi ei 
sentään seinähullua? Sallittakoon tämä sanaleikki, onhan 10.10 Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden 
päivä. Allekirjoittanut kuuluu kyllä ryhmään "omituiset höpöttäjät"! Aivan aikataulun mukaan saavumme Parolannummen 
varuskunnan portille, siellä ovat jo odottelemassa kiltamme puheenjohtaja Ari Olli ja varapuheenjohtaja Matti Tenkula 
joukkoineen, he ovat saapuneet hieman eri suunnalta ja omilla kulkuneuvoilla.Panssariprikaatin esikuntapäällikkö 
evl Harri Luoma ottaa vieraat vastaan ja johdattaa varuskunnan ruokalaan, jossa nautimme sotilaallisen lounaan ja 
jälkiruokana pullakahvit. Tässä vaiheessa yllättää "satunnaisia matkailijoita", että vierailijoita on paikalla 
myös muualta kuin Pohjanmaalta, varsinkin naispuolisien vieraiden määrä?

Ennen puoltapäivää siirryimme Panssariprikaatin koulutusluokkaan, jossa evl Harri Luoma ja kapt Ari Viitala esitteli 
ksikön toimintaa ja koulutusta.Mielenkiintoisen ja seikkaperäisen esityksen jälkeen siirryimme tutustumaan erilaisiin 
opetusmateriaaleihin, simulaattoreita, moottoreita, aseistusta, kaikkea mitä panssarivaunut sisältää ja mitä sen 
miehistöltä vaaditaan! "Umpiluillekin" kävi selväksi, että panssarivaunun kuljettaminen ei ole yksilösuorittamista, 
vaan joukkuepeliä ja yhteistyötä! Tämän takia ovat pääsyvaatimuksetkin tiukat, seula on harvinaisen tiheä!
Kun on kyseessä joukkuepeli, on harjoittelu kaiken A ja O. "Harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee usein", 
on joku viisas lausahtanut! Ehkä nykyajan nuorelle jotka on "tuttipulloiästä" saakka pelanneet tietokonepelejä, asiat 
ovat huomattavasti helpompi sisäistää?

Myös panssariajoneuvoja on moneen eri tarkoitukseen, erilaisiin olosuhteisiin ja tehtäviin soveltuvia. Myös 
panssaritorjunta on keskeinen asia, ei ole sellaista panssaria keksitty, jota ei rikki saada tai sen toiminta eliminoitua! 
Nykypäivän teknologia on kilpajuoksua tälläkin alueella.

Lopuksi saimme tutustua viimeisimpiin maahamme hankittuihin Leopard panssarivaunuihin, kurkistella sisäpuolelle ja 
ihmetellä tekniikan kehittymistä. Kuviakin otettiin, sen mitä ehdittiin. Aivan mahtava syyspäivä meneillään, aurinko 
paistaa ja 8-9 astetta lämmintä, kellon osoitellessa 13:a. Jätämme Panssariprikaatin ja kiittelemme opastamme evl Luomaa, 
siirrymme 4.ErAutoK:n vieraaksi komppanian päällikkö kapteeni Risto Leinosen toivottaessa tervetulleeksi. Kapteeni Leinonen 
esitteli komppanian historiaa ja toimintaa, sekä tämän päivän koulutusta.
Lopuksi Autokillan puheenjohtaja Ari Olli luovutti killan standardin kapteeni Risto Leinoselle.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, vierailimme Autokomppanian autohalleilla, katsomassa heidän käyttämäänsä autokalustoa.
Niin kuin aina, aikataulu on kireähkö. Näin nytkin oli, Panssarimuseo on seuraavana vuorossa, myöhästymme ehkä muutaman 
minuutin, kello on hieman ylitse 15.00. Eipä juuri kahvia ehtinyt juomaan kun museon johtaja Markku Uoti toivotti meidät 
tervetulleeksi Parolan ainutlaatuiseen 18.6.1961 yleisölle avattuun Panssarimuseoon. Markku Uoti kertoi panssaroidun 
kaluston historiaa alkaen vuonna 1919 hankitusta Renault-vaunusta, aina tämän päivän tilanteeseen saakka! Tuhti paketti 
Suomen sotahistoriaa, ilman korulauseita ja sivistyssanoja, esitys tuskin jätti ketään kylmäksi?
Sodat käyneiden isiemme ja esi-isiemme kertomukset siitä, kuinka pelottomat sotajermut tuhosivat vihollisen panssareita, 
eivät aina täysin pidä paikkaansa, niihin on ajan mittaan lisätty melkoinen "sotalisä"! Mutta suotakoon se heille, joskus 
vain on totuus taruakin ihmeellisempää!Alueen ja siellä olevan näyttelykalustoon tutustumiseen mielestäni jäi liian lyhyt aika? 
Kalustoa on paljon ja laajalla alueella, toinen toistaan mielenkiintoisempia.

Kun hieman ennen kello 17:ää poistumme paikalta, jää päällimmäiseksi ajatus, "tänne täytyy palata uudelleen"!
Seuraavana olikin sitten siirtyminen Hämeenlinnan Sokos Hotelli Vaakunaan, majoittumiset ja lepäilyt, siitä vapaamuotoiseen 
ohjelmaan. Päivällinen "pidemmällä kaavalla" ja nautitaan muutama ansaittu "huurteinen", juttu luistaa perinteiseen 
Autokillan tapaan. Sunnuntai ja 11.10. aloitetaan aamupalalla, aivan mahtava aurinkoinen aamu, muutama pakkasaste on 
saanut nurmikot huurteiseksi ja autojen lasit jäätymään. Jää hyvää aikaa lepäilyyn ja huoneiden luovutukseen, sekä 
siirtymiseen matkamme viimeiseen kohteeseen.

Kello 11.00 Tykistömuseo, Linnankasarmi aivan Hämeen linnan kupeessa, astumme sisään ja kierros alkaa.
Tykistön historia juontaa aina 1400- ja 1600-luvuille saakka, siitä nykypäivään mahtuu monenlaista kalustoa ja kertomuksia.
Jälleen on todettava, että kokonaisuus on niin laaja ja monipuolinen, sekä laajalla alueella. Muutaman tunnin kierros ei 
riitä muuta kuin pintapuoliseen tarkkailuun, jos edes kaikkea sitäkään? Näin matkakertomuksen välityksellä ei voi oikein 
näkemäänsä ja tunnelmia välittää lukijoille, ne täytyy itse nähdä ja kokea. Mutta, kuvia löytyy, jotka kertovat enemmän 
kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Suosittelen käyntiä tutustumassa itse kohteisiin, jos siihen on aikaa ja mahdollisuutta.
Varatkaa aikaa, sen neuvon voi vilpittömästi antaa!

Kellon lähennellessä 13.00 jätämme historian havinan taaksemme ja siirrymme todellisuuteen. Tiiriön ABC-asemalla tankataan 
autot ja miehet kotimatkaa varten.Porukka hajaantuu eri suunnille, näin on vierailun virallinen osuus päätöksessään. 
Sorjosen Harri istuu kuskipukille, kun on jo valmiiksi säädöt kohdallaan, suunta kohden Kokkolaa. Viimeinen kahvitauko 
Jalasjärven Juustoportissa kello 16 ja 30 noin.Kello 18 jälkeen Kokkolassa linja-autoasemalla todetaan matka päättyneeksi. 
Harri jatkaa tosin vielä auton luovutukseen Ylivieskaan. Matka oli onnistunut kaikilta osiltaan, myös säänhaltija oli 
suotuisa matkamme onnistumiseen. Paljon nähtiin ja kuultiin, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin!

Yhteenvetona matkasta voi esittää kysymyksen, " mitä yhteistä on Autokillalla ja vierailumme kohteilla"? 
Jokainen yksikkö tarvitsee niitä hyviä kuljettajia, ilman autoja ei hommat toimi, olipa kyseessä mikä aselaji tahansa!
Näin on jälleen yksi Autokillan mielenkiintoisista matkoista siirtynyt historian lehdille.
Parhaimmat kiitokset kaikille mukana olleille ja etenkin matkan vastuunkantajille!

tekstiä: Eero Muhonen